Hermosto ja vatsahapot

Joku ehkä miettii miksi ihmeessä ravintovalmentaja puhuu hermostosta. Fakta on kuitenkin se, että jos keho ei kykene siirtymään parasympaattisen hermoston, eli lepohermoston, alaiseksi, niin silloin moni toiminto kehossamme toimii puutteellisesti. Ja koska niin moni ärsyke elämässämme haastaa tätä yksinkertaista toimintoa, niin toivon että ihan jokainen alkaa kiinnittämään huomiota hermostonsa virittyneisyystilaan.

Vatsahappo on yksi ruoansulatuksen keskeisimmistä tekijöistä. Silti sen rooli ymmärretään usein väärin: puhutaan liiallisesta happamuudesta, närästyksestä ja happosalpaajista, vaikka monen oireiden taustalla voi olla liian vähäinen vatsahapon eritys. Vatsahapon tuotanto ei ole itsenäinen prosessi. Se on tiiviisti yhteydessä autonomisen hermoston tilaan, erityisesti parasympaattiseen hermostoon – eli siihen tilaan, jossa keho kokee olevansa turvassa ja voi keskittyä kehoa tukeviin toimintoihin, mm. ruoansulatukseen. Kun keho on kiireessä, stressissä tai jatkuvassa valmiustilassa, vatsahapon eritys usein heikkenee.

Mitä vatsahappo oikeasti tekee? Vatsahapon tehtävä on tietysti ruoan pilkkominen pienempiin osiin, mutta se tekee niin paljon muutakin:

* se käynnistää proteiinien pilkkoutumisen
* se aktivoi ruoansulatusentsyymejä
* se toimii signaalina ohutsuolelle, että ruokaa on tulossa
* se auttaa suojaamaan haitallisilta mikrobeilta
* se tukee ravinteiden, kuten raudan, B12-vitamiinin ja kalsiumin imeytymistä

Kun vatsahappoa ei erity riittävästi, koko ruoansulatuksen ketju voi häiriintyä. Ja muuten, sama tapahtuu myös kun käytössä on happosalpaajat, eli käytä niitä harkiten.

Mitä tapahtuu, jos vatsahappoa erittyy liian vähän? Käytännössä se voi näkyä monella tavalla:

* täysi ja raskas olo jo pienen aterian jälkeen
* turvotus ja röyhtäily
* tunne, että ruoka “makaa vatsassa”
* suolisto-oireita, vaikka ruokavalio olisi huolellisesti valittu
* epämääräinen väsymys tai ravinteiden puutostilat pitkällä aikavälillä

Proteiinit eivät välttämättä pilkkoudu kunnolla, mikä kuormittaa ohutsuolta. Rasvojen käsittely häiriintyy, koska sappieritys ei aktivoidu optimaalisesti. Ravinteiden imeytyminen heikkenee, vaikka ruokavalio olisi monipuolinen. Kyse ei ole siitä, että keho ei osaisi sulattaa ruokaa – vaan siitä, että olosuhteet eivät tue ruoansulatusta.

Mikä hermoston rooli tässä on?

Vatsahapon eritys aktivoituu, kun parasympaattinen hermosto on aktiivinen. Tämä tila liittyy rauhaan, ennustettavuuteen ja turvan kokemukseen. Jos ruokailu tapahtuu kiireessä, stressissä tai samalla hoitaen monta asiaa, keho tulkitsee tilanteen eri tavalla: nyt ei ole aika sulattaa, nyt täytyy olla valppaana. Näin käy myös jos stressitila on jatkunut pidemmän aikaa, eikä keho osaa siirtyä lepotilaan. Hermosto ei tee tätä kiusallaan. Se priorisoi selviytymistä.

Miksi pelkkä ruokavalion hienosäätö ei aina auta?

Moni yrittää ratkaista ruoansulatusoireita:

* vaihtamalla ruoka-aineita
* rajoittamalla
* optimoimalla

Jos hermosto on jatkuvasti kuormittunut, nämä keinot eivät välttämättä tuo toivottua helpotusta.

Ilman riittävää vatsahapon eritystä ruoka ei tule käsitellyksi oikein – riippumatta siitä, kuinka “hyvin” se on valittu.

Mitä tästä voi päätellä?

Ruoansulatus ei ole pelkkä vatsan asia. Se on hermoston ja muun kehon yhteistyötä. Hermoston tasapainottaminen ei ole lisä ruoansulatuksen tueksi – se on usein perusta, jonka päälle kaikki muu rakentuu. Jos suolisto oireilee ilman selkeää syytä, voi olla hyödyllistä kysyä: millaisessa tilassa kehoni on? Onko elämässäni liikaa stressitekijöitä? Miltä kehossani ja mielessäni tuntuu kun istahdan syömään, tai asetun nukkumaan? Hermoston rauhoittaminen ei aina ole yksinkertaista, varsinkaan jos ylivirittyneisyys on jatkunut pidemmän aikaa. Mutta se on aina hyvä paikka aloittaa, yhdessä itselle sopivan ruokavalion kanssa.